kiinalainen horoskooppi
Kaksi kuukautta siitä kun työharjoittelu loppui. Luulin jo, että saan loppuvuoden rötväillä, so. tehdä gradua, mutta pääsinkin sijaiseksi! Siis olen nyt oikein kirjastonhoitajan sijainen, melkein kun kunnon ihminen ja veronmaksaja. Valitettavasti katumaasturia ei näillä rahoilla vielä osteta, mutta ehkä tulevaisuudessa.
Ensimmäinen päivä oli pehmeä lasku arkeen, ei sattunut mitään ihmeellistä. Tänään sitten sattui ja tapahtui senkin edestä. Ensinnäkin olin tiskillä koko päivän, puolesta päivästä iltaseitsemään pelkkää asiakaspalvelua. Tietenkin juuri tänään paikalla kävi kaikki klassiset vaikeat asiakkaat:
Päiväkodin tädit, jotka sisään tullessaan mättävät palautustiskin täyteen barbababoja ja puputupunoita ja lähteissään niille saa lainata samanlaisen kasan. Olkapää on aina ihan puutunut yhtämittaisesta liikkeestä noiden tätien vierailtua kirjastossa .Teiniganstat tulivat myös kirjastoon pelaamaan tietsikalla ja häiriköimään kunnon kansalaisten lukurauhaa. Nuori äiti kolmen nuoren lapsen kanssa asioi myös. Äiti surffasi verkossa kaikessa rauhassa ja lapset keilasivat roskiksella, nice!
Kyselijöitä piisasi niitäkin, yksikin tuttu äijä tuli juuri ennen sulkemisaikaa kyselemään Huuhaa Innasen yhtä kappaletta, se olisi nyt pitänyt löytää. Tein kylmät Metson väelle ja ohjasin kaverin sinne kyselemään. Toinen kyselijä ei tiennyt missä romaanit on. No, nämä oli aika helppo näyttää. Sitten se kysyi ovelasti, että voiko tätä kautta tosiaan varata niin paljon Metson kirjoja kuin haluaa. Tässä vaiheessa hälytyskekellot soivat ja aavistin uhkaavan nakkivaaran. Ohjasinkin asiakkaan toisen virkalijan luo, ja hänelle kului seuraava varttitunti rattoisasti varauksia tehden.
Seuraavaksi yksi tuli kysymään, että miten hän pääsisi lukemaan mailinsa? Olin vähän ihmeissäni ja menin katsomaan hänen tilannettaan koneella. Täti selitti, että hänellä on luukku-maili, mutta sitä ei näkynyt suosikeissa. Oho, miten ihmeellistä, eikö kaikkien asiakkaiden kotikoneiden suosikit näykään kirjaston koneilla! Auttamishalua ja ammattitaitoa uhkuen ratkaisin tilanteen kirjoittamalla selaimeen www.luukku.com, ja katso, ongelma ratkaistu! Mikä onnistumisen elämys. Leijailin, suorastaan lensin tiskille. Pudotus maan pinnalle oli raju. Vartin päästä sama täti palasi ja halusi uuden kirjastokortin. Sitten se halusi maksaa kortin + laskunsa kahden kympin setelillä. Yritin epätoivoisesti laskea päässäni, miten paljon rahaa pitäisi antaa takaisin. Sekosin, aloitin uudestaan , sekosin, panikoin, melkein kiljuin ja lopulta asiakas laski itse ja sanoi, että vielä uupuu kaksi euroa. Annoin sen, vaikka en yhtään tiedä, kusettiko täti minua. Siinä vaiheessa halusin vain tädin pihalle ja itse vajota maan alle.
Kaksi tapausta pitää vielä erikseen nostaa esiin. V8 mies tuli taas kirjastoon! Bongasin sen heti ovelta ja livahdin taaemma. Se tuli oitis tiskille mouhoottamaan siitä lehdestä, ”jonka kannessa on vihreä Hudson”. Se ei tiedä mikä numero se on tai edes sitä, miltä vuodelta se on. Äijälle selitettiin, että jos sitä ei ole lukusalissa, niin se on varmaan lainassa. Juttu ei jäänyt tähän, vaan kaveri rupesi selittämään, että lehti on varattu hänelle. Äijän mukaan se kuuluu hänelle siinä vaiheessa kun se poistetaan kirjastosta, asia on kuulemma jo sovittu ja hänen tietonsa ovat jo jollakin. Rohkenen epäillä.