Obskuuria!
Kylmää vettä kaikkien oikeissa töissä käyvien veronmaksajien niskaan: Sillä välin kun painatte hommia niska limassa, tekevät toiset vaihtoehtoista taidetta. Joku hamppua pössöttelevä rastatukka äänittää liikenteen melua ja tekee siitä levyn. Tämä levy sitten ostetaan teiltä ryöstetyillä verorahoilla kirjastoon, jossa ehkä yksi syvältä tunteva vaihtoehtoihminen kuuntelee levyn kerran, ja sitten se jo jääkin orpona hyllyyn möllöttämään. Liioitteluako?? Arvioikaapa itse:
Revisited ei ole "perinteinen" sävellystyö, vaan äänikollaasi, jonka lähdemateriaalina on käytetty mm. venäjänkielistä tv-ohjelmaa (Compulsed), Pyhän Iisakin katedraalin turistikierrosta (Iconon), Turun liikenneruuhkaa (Commutare), moskovalaista baari-elämää (Qahwa) sekä kaikkea muuta vähintäänkin obskuuria.
Näin. Tuollain erästä levyä luonnehdittiin netissä. Pahintahan tässä ei siis ole se, että joku nauhottelee Turun liikenneruuhkia, pahinta on se, että MINUN pitää luetteloida tuo pläjäys. Mihinkähän luokkaan tuon nyt pistäisi, ei ole ihan oboen soittoa eikä aivan heviäkään. Siispä alan raamattu käteen ja YKL:ää selaamaan. Mutta ah ja voih, YKL on tehty joskus 1960 -luvulla joidenkin risupartahumanistien toimesta. Popmusiikkiin kuuluu sen mukaan mm. bubble gum ja teinipop. Siis haloo, vieläkö puhutaan bubble gum -musiikista, ja mitä ihmettä on teinipop?? Selataanpa YKL:ää lisää, vastaan tulee elektroakustinen musiikki. Hyvältä kuulostaa, en vaan tajua mitä se on. Lopulta ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko pistän Ovron luokkaan 78.497 (eskimomusiikki) tai heitän levyn seinään. Valitsen jälkimmäisen ja painun kahville, missä onneksi ihanat tädit olivat tuoneet kakkua ja viineriä.
Kuten avautumisesta voi päätellä, olen eilen ja tänään ehtinyt aloittelemaan varsinaista työtäni. Toki tänäänkin aloitin päivän hyllyttämällä yhden korillisen levyjä, kun palautuskorit pursuilivat. Aika nopeasti on selvinnyt pelin henki luetteloinnissa, kyse on väsytystaistelusta. Ympäri maakuntaa kaikki musiikin luetteloijat kyttäävät yhteistä piki-tietokantaa ja odottavat kuumeisesti, että joku muu luetteloisi levyn. Sitten olisi helppo työ lisätä vain oman kirjaston luokka. Ärsyttää, kun edes maakuntakirjaston superluetteloijat eivät pistä tietoja nettiin. Tosin syy voi olla se, että edes maakuntakirjastoon ei ole tilattu Turun liikenteen huminaa, tuo levy on vain minun ristinäni. Tosin en ihan aina vakuutu maakuntakirjastonkaan visioista, tänään huikealla itsevarmuudella luokittelin Jeff Beckin rokin puolelle, niillä se oli jatsissa.
Hankintaan viennin olen jo saanut suurinpiirtein hallintaan, tosin siinäkin ärsyttää kun tulee vastaan levyjä, joita ei vielä ole Pikissä. Niitä kun alkaa luetteloimaan edes minimitiedoilla, niin menee ikä ja terveys. Luetteloinnissa hallitsen oman luokan laittamisen, mutta sitten kun pitäisi alkaa siirtämään tietoja BTJ:ltä omaan tietokantaan, alkaakin jo hiki helmeilemään otsalla. Kaiken aikaa pöydälle kannetaan uusia levyjä ja nuotteja, eikä edellisiäkään saa alta pois. Lisäksi pitää rikkinäisiä kansia korjailla, levyjä hioa ja hoitaa vielä ns. henkilöstöjohtamista.
Parhaimmat ja kiivaimmat supatukset kirjastossa käydään aina työvuorolistan äärellä. Siitä piisaa puhetta ja pulinaa. Nyt minunkin pitäisi sitten tehdä ainakin yhdelle viikolle tuo lista. Olenkin ollut pelkkänä korvana koneeni ääressä ja koettanut kuunnella, että mitä siellä toisessa huoneessa aiheesta supatetaan. Ydinfysiikka on lastenleikkiä työlistan optimointiin verrattuna, pitää huomioida jos jonkinlaista muuttujaa ja varianttia. Kaiken aikaa Damokleen miekka roikkuu pään päällä, pitää olla ehdottoman tasapuolinen, tai muuten tulee sanomista. Luultavasti sanomista tulee joka tapauksessa, mutta ainakin kannattaa yrittää. Tähän asti olen ollut vain yksi kikattaja muiden joukossa, mutta nyt sitten olenkin muodollisesti esimies. Käytännössä olen tietenkin yhtä pihalla kuin ennenkin, mutta esimies mikä esimies, potentiaalinen viidennen kolonnan edustaja joka tapauksessa.
Ai niin, pääsin myös silmäilemään vähän levyhankintalistoja. Oli mukava huomata, että Nummisen Jänis -levyjä oli meillä hyvin hankittu, ja niitä myös lainattiin. Tarjolla oli muutakin klassikkoa, Malmsteenin mikkihiiri -lauluja ja vastaavia. Voisikin olla aika sivistävää tilata joidenkin frööbelin palikoiden sijaan mikki hiiri merihädässä -levyjä lastenhylly täyteen. Ainakin isoäidit tykkäisivät!
Isoäidin pikku hurmuripoikia kävi tänään myös kirjastossa. Kaksi jotain noin 10 v nassikkaa painoi tiskille kysymään, että voivatko he tulla esiintymään kirjastoon. Ilmoittivat olevansa jostain preerialta ja opiskelevansa musiikkiopistossa hanurinsoittoa. Itse seurasin keskustelua sivusta samalla levyjä putsaten, ja silmäni melkein pullistuivat päästä. Hanurin soittoa! Tyypit ihan vapaaehtoisesti soittaa hanuria, ja vaikuttivat olevansa vielä iloissaan. Järkyttävää! Itse olen oppinut vihaamaan haitareita ja pesäpalloa, Ikaalisissa ihmisarvo mitattiin sen mukaan, kuinka hyvin nuo kaksi hallitsee. Kaikki hanurit pitäisi koota isoon kokkoon ja polttaa. No ehkä Kimmo Pohjolalle voidaan jättää hanuri, sen soitto kun ei kuulosta hanurilta. En tiedä mitä teen, jos ne tulevat huomenna kirjastoon soittamaan. Alan varmaan huutamaan ja juoksen ulko-ovesta pihalle.
Toisaalta on pakko myöntää ihan rehellisesti, että kyllä noista hanuripojista kuitenkin kasvaa todennäkäisemmin kunnon kansalaisia kuin ammattikoulun hip hop -linjan idiooteista. Tiedätte varmasti tyypin: Housut roikkuu puolitangossa, päässä on lippis ja kaulalla isot kuulokkeet, joissa soi jonkin eiralaisen valkoisen 'ghettonuoren' läähätys. Tänään kolmen lauma paukkasi kauhealla mölyllä sisään ja mainosti kuuluvalla äänellä menevänsä seksioppaita tutkimaan. Sieltä sitten alkoikin kuulumaan kiroilua ja älämölöä. Arvoin vielä mitä tehdä, onko minulla oikeus puuttua ja mennä sanomaan, kun joku äijä kävi niitä jo ojentamassa. Siitä ne onneksi vähän tokenivat.
Pahinta on se, että vastaavia tapauksia on nyt alkanut säännöllisesti pesiä kirjaston varaston sivuhuoneessa. En tajua mitä täytistä ne siellä tekevät, eivätkä tiedä muutkaan. Tyypit vaan marssivat opettajan johdolla kesken päivän toimiston läpi sinne alakerran sivuhuoneeseen. Ilmeisesti siellä jotain 'opiskellaan', vaikka valtaosa ajasta opettajalta tuntuu menevän lauman paimentamiseen, hip hoppareilla kun on rytmi veressä, vaikea istua hetkeäkään paikallaan, varsinkaan selkä suorassa, saati sitten ilman lippistä.
Kaiken muun kivan lisäksi sivukirjastoon murtauduttiin viikonloppuna, sieltä oli viety kirjaston iankaikkisen vanhat koneet ja muuta kamaa. Niinpä sivukirjasto on kiinni ja meidän työtaakka lisääntyy. Tuskaa!
Revisited ei ole "perinteinen" sävellystyö, vaan äänikollaasi, jonka lähdemateriaalina on käytetty mm. venäjänkielistä tv-ohjelmaa (Compulsed), Pyhän Iisakin katedraalin turistikierrosta (Iconon), Turun liikenneruuhkaa (Commutare), moskovalaista baari-elämää (Qahwa) sekä kaikkea muuta vähintäänkin obskuuria.
Näin. Tuollain erästä levyä luonnehdittiin netissä. Pahintahan tässä ei siis ole se, että joku nauhottelee Turun liikenneruuhkia, pahinta on se, että MINUN pitää luetteloida tuo pläjäys. Mihinkähän luokkaan tuon nyt pistäisi, ei ole ihan oboen soittoa eikä aivan heviäkään. Siispä alan raamattu käteen ja YKL:ää selaamaan. Mutta ah ja voih, YKL on tehty joskus 1960 -luvulla joidenkin risupartahumanistien toimesta. Popmusiikkiin kuuluu sen mukaan mm. bubble gum ja teinipop. Siis haloo, vieläkö puhutaan bubble gum -musiikista, ja mitä ihmettä on teinipop?? Selataanpa YKL:ää lisää, vastaan tulee elektroakustinen musiikki. Hyvältä kuulostaa, en vaan tajua mitä se on. Lopulta ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko pistän Ovron luokkaan 78.497 (eskimomusiikki) tai heitän levyn seinään. Valitsen jälkimmäisen ja painun kahville, missä onneksi ihanat tädit olivat tuoneet kakkua ja viineriä.
Kuten avautumisesta voi päätellä, olen eilen ja tänään ehtinyt aloittelemaan varsinaista työtäni. Toki tänäänkin aloitin päivän hyllyttämällä yhden korillisen levyjä, kun palautuskorit pursuilivat. Aika nopeasti on selvinnyt pelin henki luetteloinnissa, kyse on väsytystaistelusta. Ympäri maakuntaa kaikki musiikin luetteloijat kyttäävät yhteistä piki-tietokantaa ja odottavat kuumeisesti, että joku muu luetteloisi levyn. Sitten olisi helppo työ lisätä vain oman kirjaston luokka. Ärsyttää, kun edes maakuntakirjaston superluetteloijat eivät pistä tietoja nettiin. Tosin syy voi olla se, että edes maakuntakirjastoon ei ole tilattu Turun liikenteen huminaa, tuo levy on vain minun ristinäni. Tosin en ihan aina vakuutu maakuntakirjastonkaan visioista, tänään huikealla itsevarmuudella luokittelin Jeff Beckin rokin puolelle, niillä se oli jatsissa.
Hankintaan viennin olen jo saanut suurinpiirtein hallintaan, tosin siinäkin ärsyttää kun tulee vastaan levyjä, joita ei vielä ole Pikissä. Niitä kun alkaa luetteloimaan edes minimitiedoilla, niin menee ikä ja terveys. Luetteloinnissa hallitsen oman luokan laittamisen, mutta sitten kun pitäisi alkaa siirtämään tietoja BTJ:ltä omaan tietokantaan, alkaakin jo hiki helmeilemään otsalla. Kaiken aikaa pöydälle kannetaan uusia levyjä ja nuotteja, eikä edellisiäkään saa alta pois. Lisäksi pitää rikkinäisiä kansia korjailla, levyjä hioa ja hoitaa vielä ns. henkilöstöjohtamista.
Parhaimmat ja kiivaimmat supatukset kirjastossa käydään aina työvuorolistan äärellä. Siitä piisaa puhetta ja pulinaa. Nyt minunkin pitäisi sitten tehdä ainakin yhdelle viikolle tuo lista. Olenkin ollut pelkkänä korvana koneeni ääressä ja koettanut kuunnella, että mitä siellä toisessa huoneessa aiheesta supatetaan. Ydinfysiikka on lastenleikkiä työlistan optimointiin verrattuna, pitää huomioida jos jonkinlaista muuttujaa ja varianttia. Kaiken aikaa Damokleen miekka roikkuu pään päällä, pitää olla ehdottoman tasapuolinen, tai muuten tulee sanomista. Luultavasti sanomista tulee joka tapauksessa, mutta ainakin kannattaa yrittää. Tähän asti olen ollut vain yksi kikattaja muiden joukossa, mutta nyt sitten olenkin muodollisesti esimies. Käytännössä olen tietenkin yhtä pihalla kuin ennenkin, mutta esimies mikä esimies, potentiaalinen viidennen kolonnan edustaja joka tapauksessa.
Ai niin, pääsin myös silmäilemään vähän levyhankintalistoja. Oli mukava huomata, että Nummisen Jänis -levyjä oli meillä hyvin hankittu, ja niitä myös lainattiin. Tarjolla oli muutakin klassikkoa, Malmsteenin mikkihiiri -lauluja ja vastaavia. Voisikin olla aika sivistävää tilata joidenkin frööbelin palikoiden sijaan mikki hiiri merihädässä -levyjä lastenhylly täyteen. Ainakin isoäidit tykkäisivät!
Isoäidin pikku hurmuripoikia kävi tänään myös kirjastossa. Kaksi jotain noin 10 v nassikkaa painoi tiskille kysymään, että voivatko he tulla esiintymään kirjastoon. Ilmoittivat olevansa jostain preerialta ja opiskelevansa musiikkiopistossa hanurinsoittoa. Itse seurasin keskustelua sivusta samalla levyjä putsaten, ja silmäni melkein pullistuivat päästä. Hanurin soittoa! Tyypit ihan vapaaehtoisesti soittaa hanuria, ja vaikuttivat olevansa vielä iloissaan. Järkyttävää! Itse olen oppinut vihaamaan haitareita ja pesäpalloa, Ikaalisissa ihmisarvo mitattiin sen mukaan, kuinka hyvin nuo kaksi hallitsee. Kaikki hanurit pitäisi koota isoon kokkoon ja polttaa. No ehkä Kimmo Pohjolalle voidaan jättää hanuri, sen soitto kun ei kuulosta hanurilta. En tiedä mitä teen, jos ne tulevat huomenna kirjastoon soittamaan. Alan varmaan huutamaan ja juoksen ulko-ovesta pihalle.
Toisaalta on pakko myöntää ihan rehellisesti, että kyllä noista hanuripojista kuitenkin kasvaa todennäkäisemmin kunnon kansalaisia kuin ammattikoulun hip hop -linjan idiooteista. Tiedätte varmasti tyypin: Housut roikkuu puolitangossa, päässä on lippis ja kaulalla isot kuulokkeet, joissa soi jonkin eiralaisen valkoisen 'ghettonuoren' läähätys. Tänään kolmen lauma paukkasi kauhealla mölyllä sisään ja mainosti kuuluvalla äänellä menevänsä seksioppaita tutkimaan. Sieltä sitten alkoikin kuulumaan kiroilua ja älämölöä. Arvoin vielä mitä tehdä, onko minulla oikeus puuttua ja mennä sanomaan, kun joku äijä kävi niitä jo ojentamassa. Siitä ne onneksi vähän tokenivat.
Pahinta on se, että vastaavia tapauksia on nyt alkanut säännöllisesti pesiä kirjaston varaston sivuhuoneessa. En tajua mitä täytistä ne siellä tekevät, eivätkä tiedä muutkaan. Tyypit vaan marssivat opettajan johdolla kesken päivän toimiston läpi sinne alakerran sivuhuoneeseen. Ilmeisesti siellä jotain 'opiskellaan', vaikka valtaosa ajasta opettajalta tuntuu menevän lauman paimentamiseen, hip hoppareilla kun on rytmi veressä, vaikea istua hetkeäkään paikallaan, varsinkaan selkä suorassa, saati sitten ilman lippistä.
Kaiken muun kivan lisäksi sivukirjastoon murtauduttiin viikonloppuna, sieltä oli viety kirjaston iankaikkisen vanhat koneet ja muuta kamaa. Niinpä sivukirjasto on kiinni ja meidän työtaakka lisääntyy. Tuskaa!
posted by turha jätkä at 10:29 AM
2 Comments:
Miksi oi miksi löysin blogisi vasta nyt? No, menipähän tässä hiljainen iltapäivä joulua odotellessa oikein mukavasti, kun luin koko blogin läpi. Ne harvat asiakkaat, jotka kirjastoon eksyivät varmasti ihmettelivät mikä tuotakin tuossa naurattaa, ehkä parasta että pääsee pariksi päiväksi joululomalle.
Tämä menee ehdottomasti suosikkeihin ja jään odottamaan lisää kirjastoseikkailuitasi!
Kiva kun ihmiset tykkäävät lukea! Blogin päivitys on aika suoraan riippuvainen työtilanteesta, nyt ilmeisesti ainakin vielä jokusen kuukauden hommia piisaa, joten piisannee tarinoitavaakin.
Post a Comment
<< Home