Monday, April 14, 2008

Having the best sex ever!

Innokkaana amatööribongarina olen seuraillut netistä Pete kalasääsken muuttomatkaa. Huonostihan siinä kävi, taisi joutua Pete lopulta bantujen pataan tai sitten se eksyi Saharaan. Satelliittiseuranta on hieno keksintö. Mielestäni oiva variaatio olisi sellainen, että Having the best sex ever -teokseen pistettäisiin pieni lähetin ja sitten toimistossa tai tiskillä voisi reaaliaikaisesti seurata näyttöpäätteeltä kirjan liikehdintää kirjastossa. Se ei ole illan tullen koskaan omalla paikallaan, tänä aamuna bongasin sen maantiede -hyllystä. Siinä oli taas nuoriso saanut sivistystä ja ymmärrystä. Ja hyvä niin, sillä teineille saisi suoltaa suut ja silmät täyteen sukupuolivalistusta. Kun kerta koulussa opetusta on vähennetty, niin hyvä että edes kirjastossa voi saada oppia elämän tärkeistä tosiasioista.

Pysytäänpä seksiteemassa. Nilkkamies on kevään tullen aktivoitunut, äijä saalistaa kirjastossa päivittäin. Lämpötilan noustessa hameenhelmat lyhenevät ja kaverilla posket kuumottavat entistäkin enemmän. Tänään kirjastoon avattiin näyttely Nuukuusviikon kunniaksi. Somisteena on Pirkan nikseistä keksitty idea sukkahousujen hyödyntämiseen: Kännykkä pujotetaan sukkahousuun ja sitten koko setti omenapuun oksasta roikkumaan. Porkkanoita istuttaessa tai pelakuita mullatessa voi sitten kätevästi vastata puhelimeen sotkematta sitä multaan! Jos joku pöllii sukkahousut mutta jättää luurin kirjastoon, voin esittää valistuneen arvauksen tempun tekijästä...

Tänään uurastin ihan hulluna (siis kirjaston mittakaavassa), tyhjensin varaston hyllyjä yhdessä paikassa ja täytin niitä toisessa. Paiskin töitä niin suuren innoituksen vallassa, että melkein tuli hiki ja mikä pahinta, kynsinauhat kärsivät kirjoja tiukkaan pakatuista hyllyistä kiskoessa! En ehtinyt edes toisella lakisääteisellä kahvitauolla käydä. Yksin varastossa säätäessä totesin jälleen kerran, että minä sitten ihan oikeasti pidän kirjoista. Niitä on kiva katsella, niitä on mukavaa kanniskella paikasta toiseen ja ennenkaikkea niitä on mukava omistaa. Omistamani kirjat määrittävät minut ihmisenä, näin haluan vakaasti uskoa. Uskon vakaasti, että jos vaan riittävästi touhuan kirjojen parissa, vielä jonain päivänä opin uimaan niissä kuin Roope rahoissaan. Viivasuoria, aakkostettuja kirjarivistöjä katsellessa tyytyväinen hyrinä valtaa sydämen, varmaan Aadolfilla oli vastaavat fiilikset Nurnbergin valtiopäivien soihtukulkuetta ihastellessa. Olin keväällä viikon tukkitöissä ja päivän kenttäsahalla, mukavaa puuhaa nekin vaihteeksi oli, mutta ei silti ole kirjastontädin homman voittanutta.

Iloisen uhon jälkeen vakavampiin asioihin. Huomenna on aamutyöt, ekan kerran liki pariin vuoteen. Pitää muistaa miljoona asiaa, säätää ja suhata, kikkailla koneiden kanssa ja laskea kassaa. Ahistaa, ahistaa! Aion mennä heti seitsemään töihin, heti kun hälärit menee päältä ryntään sisään ja alan säätämään. Lisäksi aion loppuillan harjoitella spanielin katsetta, käyttäen vaimoa apuna. "Voitko tuoda mulle yhden kaljan, et sä viitsisi keittää mulle kahvia jne jne." Surumielisen anova katse tulee olla täydellisesti hallussa aamuun mennessä, sillä luulen kerran jos toisen aloittavani keskustelun aamun aikana lauseella "Hei voisitsä sä vähän vilkaista tätä yhtä juttua, mä en ole ihan varma olenko tajunnut tämän oikein."

0 Comments:

Post a Comment

<< Home