orgasmioppaat ja esoteerinen psykologia
Oli mukavaa huomata, etten ollut aivan kaikkea unohtanut neljässä kuukaudessa. Mukavaa oli sekin, että sattui helteiset kelit, oli vähän asiakkaita ja asiakkailla vähän vaatteita päällä. Oli jopa niin kuuma, että edes nilkkamies ei kirjastoon raahautunut, oli varmaan löytänyt paremmat apajat muualta.
Muita tuttuja toki ehti näkemään kahdessa päivässä. Valtavasti kirjoja lainaava taiteilija-tieteilijä-hössöttäjä -täti käväisi hakemassa varauksiaan. Ufomies kirjoitti edelleen musapuolen koneella loputtomia raporttejaan, vesimies kävi tämän tästä yleisöpäätteellä istumassa ja pari tuttaa perusmummoakin näkyi. Yksi mummo jopa hymyili mulle, ilmeisesti saatanallisesta mummonpotkijaulkonäöstä luopuminen oli hyvä veto.
Muitakin tuttuja ilmiöitä oli havaittavissa. Viihdekirjallisuuden menekki tuntuu edelleen korreloivan ilman lämpötilan kanssa. Mitä kuumempaa, sitä kevyempää luettavaa kotiin kannetaan. Kirjaston merkitys seksuaalivalistuskanavana pysyy sekin ennallaan, ellei peräti lisäännykin koulujen karsiessa opetusta. Liki jokapäiväinen ilmiö on teinityttöjen kiherrys ja kikatus hyllyjen välissä, siellä ne posket punaisina lukevat joukolla orgasmioppaita ja muita alan teoksia. Vaivalloiseksi asian tekee vain se, että kirjoja tuntuu olevan kovin vaikea laittaa takaisin oikeille paikoilleen, ne vaan työnnetään ensimmäiseen tyhjään rakoon. Tai mikä pahinta, jätetään jonnekin tason päälle ajelehtimaan, ja sekös taas herkkähermoisimpia lestadiolaisia ja helluntailaisia kauhistuttaa. Tavallaan ymmärrettävää, mummo tulee etsimään virkkausopasta tai poppanakirjaa, ja löytääkin itsensä tuijottamasta jotain seksioppaan kansikuvaa.
On aina yhtä viehättävää havaita, millainen ajatusten amazon ja uskomusten sulatusuuni kirjasto on. Sulassa sovussa uutuuspöydällä on kirjoja ikoninmaalauksesta kuin Alice Baileyn Esoteerinen psykologia -kirjakin. Baileyn kirjalle on pakko antaa erityistä tunnustusta, se on ehdottomasti yksi oudoimpia kirjastossa olevia kirjoja. Lisäinfot kiinnostuneille täällä: http://www.via.fi/7sadetta.htm ja http://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9525572242
Pokerikirjojen suosio jaksaa aina yllättää. Pokerista on tullut ihmeellinen trendilaji, ja se on tuonut uutta käyttäjäkuntaa kirjastoon. Tyypit, jotka ennen lainasivat vain mopokirjoja ja myöhemmällä iällä autonkorjausoppaita (ja niitäkin vain hätätilassa opelin levittyä tienposkeen), käyvät nyt kyselemässä pokerikirjoja. Tekisi mieli lainata niille väkisin jotain sosiologian perusteoksia niin tajuaisivat lopulta, miten säälittäviä ovat teiniviiksiset vähäpojat, jotka kuvittelevat olevansa suuria pokerinpelaajia. Hankkikaa joku kunnon harrastus, spedet.
Positiivista kehitystä ei ollut tapahtunut myöskään musta aukko -ilmiön suhteen. Edelleen kirjastossa häviää isot määrät kirjoja jonnekin. Positiivista asiassa on toki se, että ilmiön jatkuminen minun poissaollessakin kertoo siitä, että hyllytyskykyni eivät olleet ainakaan ainoa syy siihen. Turvallisin oletus onkin tietenkin syyttää asiakkaita, ne roistot vievät kirjoja vääriin paikkoihin, jotkut jopa pöllivät. Kirjastoissa olisikin selvästi huutava tarve uudelle ammattikunnalle, kirjastoetsiville.
Miellyttävä uutuus ja poikkeus oli nähdä varasto; mikä siisteys, mikä harmonia. Ei epämääräisiä kirjaröykkiöitä, vaan kirjat siisteissä riveissä hyllyissä aakkosjärjestyksessä, feng shui vaan virtaili iloisena. Varastoon eivät asiakkaiden inhat pikku kätöset pääse sotkemaan. Kyllä ennen vanhaan kirjastontädeillä olikin helppoa, kun ei tarvinnut päästää asiakkaita kirjoja räpläämään. Asiakas luki kirjaluetteloa ja teki siitä tilauksen, jonka hoitaja sitten hänelle haki. Kirjoja sai ottaa vain pari kerrallaan lainaan, ja oli pakko ottaa saman verran tietokirjoja kuin mitä otti romaaneja.
Voi niitä aikoja, kyllä ennen kaikki oli paremmin.
Muita tuttuja toki ehti näkemään kahdessa päivässä. Valtavasti kirjoja lainaava taiteilija-tieteilijä-hössöttäjä -täti käväisi hakemassa varauksiaan. Ufomies kirjoitti edelleen musapuolen koneella loputtomia raporttejaan, vesimies kävi tämän tästä yleisöpäätteellä istumassa ja pari tuttaa perusmummoakin näkyi. Yksi mummo jopa hymyili mulle, ilmeisesti saatanallisesta mummonpotkijaulkonäöstä luopuminen oli hyvä veto.
Muitakin tuttuja ilmiöitä oli havaittavissa. Viihdekirjallisuuden menekki tuntuu edelleen korreloivan ilman lämpötilan kanssa. Mitä kuumempaa, sitä kevyempää luettavaa kotiin kannetaan. Kirjaston merkitys seksuaalivalistuskanavana pysyy sekin ennallaan, ellei peräti lisäännykin koulujen karsiessa opetusta. Liki jokapäiväinen ilmiö on teinityttöjen kiherrys ja kikatus hyllyjen välissä, siellä ne posket punaisina lukevat joukolla orgasmioppaita ja muita alan teoksia. Vaivalloiseksi asian tekee vain se, että kirjoja tuntuu olevan kovin vaikea laittaa takaisin oikeille paikoilleen, ne vaan työnnetään ensimmäiseen tyhjään rakoon. Tai mikä pahinta, jätetään jonnekin tason päälle ajelehtimaan, ja sekös taas herkkähermoisimpia lestadiolaisia ja helluntailaisia kauhistuttaa. Tavallaan ymmärrettävää, mummo tulee etsimään virkkausopasta tai poppanakirjaa, ja löytääkin itsensä tuijottamasta jotain seksioppaan kansikuvaa.
On aina yhtä viehättävää havaita, millainen ajatusten amazon ja uskomusten sulatusuuni kirjasto on. Sulassa sovussa uutuuspöydällä on kirjoja ikoninmaalauksesta kuin Alice Baileyn Esoteerinen psykologia -kirjakin. Baileyn kirjalle on pakko antaa erityistä tunnustusta, se on ehdottomasti yksi oudoimpia kirjastossa olevia kirjoja. Lisäinfot kiinnostuneille täällä: http://www.via.fi/7sadetta.htm ja http://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9525572242
Pokerikirjojen suosio jaksaa aina yllättää. Pokerista on tullut ihmeellinen trendilaji, ja se on tuonut uutta käyttäjäkuntaa kirjastoon. Tyypit, jotka ennen lainasivat vain mopokirjoja ja myöhemmällä iällä autonkorjausoppaita (ja niitäkin vain hätätilassa opelin levittyä tienposkeen), käyvät nyt kyselemässä pokerikirjoja. Tekisi mieli lainata niille väkisin jotain sosiologian perusteoksia niin tajuaisivat lopulta, miten säälittäviä ovat teiniviiksiset vähäpojat, jotka kuvittelevat olevansa suuria pokerinpelaajia. Hankkikaa joku kunnon harrastus, spedet.
Positiivista kehitystä ei ollut tapahtunut myöskään musta aukko -ilmiön suhteen. Edelleen kirjastossa häviää isot määrät kirjoja jonnekin. Positiivista asiassa on toki se, että ilmiön jatkuminen minun poissaollessakin kertoo siitä, että hyllytyskykyni eivät olleet ainakaan ainoa syy siihen. Turvallisin oletus onkin tietenkin syyttää asiakkaita, ne roistot vievät kirjoja vääriin paikkoihin, jotkut jopa pöllivät. Kirjastoissa olisikin selvästi huutava tarve uudelle ammattikunnalle, kirjastoetsiville.
Miellyttävä uutuus ja poikkeus oli nähdä varasto; mikä siisteys, mikä harmonia. Ei epämääräisiä kirjaröykkiöitä, vaan kirjat siisteissä riveissä hyllyissä aakkosjärjestyksessä, feng shui vaan virtaili iloisena. Varastoon eivät asiakkaiden inhat pikku kätöset pääse sotkemaan. Kyllä ennen vanhaan kirjastontädeillä olikin helppoa, kun ei tarvinnut päästää asiakkaita kirjoja räpläämään. Asiakas luki kirjaluetteloa ja teki siitä tilauksen, jonka hoitaja sitten hänelle haki. Kirjoja sai ottaa vain pari kerrallaan lainaan, ja oli pakko ottaa saman verran tietokirjoja kuin mitä otti romaaneja.
Voi niitä aikoja, kyllä ennen kaikki oli paremmin.
posted by turha jätkä at 1:12 AM
1 Comments:
Museoviraston kirjastossa Nervanderinkadulla meininki on yhtä auvoista kuin kuvailemaasi vanhaan hyvään aikaan: koko kokoelma on varastossa eri kerroksessa kuin asiakastilat ja sinne on pääsy vain henkilökunnalla.
Tarina kertoo, että 90-luvulla joku varasti kirjaston suljetusta kokoelmasta erittäin arvokkaita kirjoja ja kauppasi niitä sitten antikvariaatissa. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli Museoviraston oma erotettu kirjastonhoitaja.
Post a Comment
<< Home