hömppä homon tiellä pitää?

Suorastaan faustiseen nousukiitoon lähtenyt uraputkeni kirjastobisneksessä saavutti ihan uuden tason, minut palkattiin sijaiseksi oikein kirjastonhoitajan tittelillä! Voi sitä sfäärien soittoa korvissani sopparia allekirjoittaessa. Suorastaan liisin Skeida Fobialla kotiin työpäivän päätteeksi, avasin punaviinipullon ja pistin The Supremesin motown -kokoelman soimaan. Mutta lyhyeen päättyi Ikaroksen lento tälläkin kertaa. Tajusin aika pian, että emäntää ei ollut missään, se oli lähtenyt Ideaparkin avajaisiin. Eli siihen mustaan aukkoon uppoaa meitsin lisätulot. Lisäksi tajusin, että joululoma jää kovin lyhyeksi, hömppää pitää hyllyttää välipäivätkin. Ja mikä kauheinta, uusi asema tuo uudet vastuut. Kun kuljen kirjastonhoitajapinssi rinnassa, oletetaan minun tajuavan jo jotain jostakin.

Jatkamme hömppälinjalla. Olen vakavasti huolissani suomalaisen naisen henkisestä tilasta. Hömppäindoktrinaatio alkaa jo nuorella iällä, nuorten puolen hyllyt pullistelee kaikkia ihmeellisiä witch -kirjoja sekä Olsenin sisarusten siirappisia imelyyksiä. Kun nuorten osastolta kasvetaan ulos, niin askeleet suuntautuu hömppälaarille, josta kotiin kannetaan "Suntiotar selvittää sotkun" -kirja muut vastaavat klassikot. Ainostaan satunnaisesti eksytään tietokirjapuolelle, ja sieltäkin lainataan vain astrologiaa tai dieettikirjoja.

Toki on sanottava naisten kunniaksi se, että he lukevat hömppää häpeilemättä, ilman turhia paineita. Samaa ei voi sanoa yhdestä kirjaston vakioasiakkaasta, noin 50 + ikäisestä perusäijästä. Se hakee säännöllisesti äidilleen hömppäkirjoja, ja muistaa aina yhtä säännöllisesti kertoa tiskillä, että "enhän minä näitä itse lue, äidille vien kun se on huonona". Viimekerralla asioidessaan se muisti mainita asiasta kahdesti. Mitä mahtaa kaverin päässä liikkua? Luuleeko se, että jokaista romantiikkaa lukevaa miestä pidetään homona tai vähintään metroseksuaalina? Aika karua on tosimiehen elämä, jos näin on. Täytyisi ehkä joskus lohduttaa tyypiä sillä, että minä luin pienenä Louisa M. Alcottia, neiti etsiviä, Jane Austenin kirjoja sekä leikin nukeilla, ja silti olen päässyt kirjastonsedäksi. Toisaalta voi olla niin, että tämän paljastuksen jälkeen kaikki tosimiehet varjelee poikiaan entistä tarkemmin nukeilta ja kirjoilta, jotteivat nämä vaan päädy insinöörihommien sijasta kirjastoon.

Perusäijästä perseäijään, tänään ekaa kertaa sellainenkin eksyi kirjastoon minun vahtivuorollani. Ihan kohtuunormaalin näköinen setä, mutta kävi pirun kuumana. Jaksoi kettuilla parin euron maksuista kaikille, haukkui kirjaston, työntekijät, järjestelmän, mutta hallituksen sentään unohti haukkua. Lopulta se kävi jopa rynkyttämässä toimiston ovea, olisi halunnut kovasti johtajan puheille. Oli erikoista huomata, miten voimakkaasti äijän mesoaminen vaikutti keskittymiskykyyn. Olin ihan humussa ja sumussa, kun koetin kaiken aikaa sivusilmällä seurata, mitä äijä puuhaa. Hermostutti ja ärsytti. Toivottavasti kyseinen herrasmies voittaa lotossa ja alkaa kirjaston sijasta asioimaan kirjakaupassa.