Kirjasto kaatuu päälle
Sijaistilanne on ilmeisen kriittinen, pääsin taas töihin, vaikka viimekerralla liki tuhosin koko paikan. Tällä kertaa sellaista tarvetta ei ole, sillä kirjasto tuntuu kaatuvan ilman apuanikin. Tänään aamulla hyllyttäessä löysin yhden jo romahtaneen hyllyn ja toisen kohta romahtavan. Lisäksi on ollut monena päivänä putkeen yleisövessat tukossa, paskavesi vaan lainehtii lattioilla. Tänäänkin yksi sotaveteraani kömpi vessasta ilmeisen tuohtuneena: Oli ollut kaikessa rauhassa istunnolla, kun yht'äkkiä pytty tulvii ja veteraanin perse kastuu. Siis aivan uskomatonta, mutta totta. Ehdottomasti pitää vielä mainita, että lauantaina joku oli viikonlopun kunniaksi kussut vessan lattialle. Olisi nyt kussut vaikka lavuaarin, mutta ei, lattialle vaan. Sääliksi käy kirjaston siivoojaa.
Sama valovoimainen linja jatkuu muuallakin kirjaston asiakaskunnassa. Tänään tiskille tuli yksi täti kiukkuisena valittamaan toisesta tädistä. Tämä Paha Täti varaa lukusalissa joka aamu kasan lehtiä itselleen, eikä anna muiden lukea niitä. Sillä on kasa lehtiä vieressään, ja muut ei saa niitä, vaikka kysyisivät. Vaikea ymmärtää, että aikuinen ja ilmeisen täysipäinen ihminen kehtaa toimia noin itsekkäästi. Ehkä minun pitää muuttaa toimintatapaani, ja alkaakin tuijottamaan tuomitsevasti lapsien sijasta tätejä.
Tai ehkä ei sittenkään, sillä Hyvä Täti on potentiaalisesti paljon arvokkaampi kontakti kuin Hyvä Lapsi. Kiltti lapsi tuottaa lähinnä metafyysistä mielihyvää, hyvinkasvatetun lapsen seuraaminen herättää uskoa parempaan huomiseen. Mutta Hyvä Täti sen sijaan voi tuoda kirjastoon leivonnaisia! Putosin pyrstölleni, kun viimeviikolla yksi täti ihan oikeasti kaivoi esiin laukustaan palautuskirjojen sijasta piirakan, lahja kirjaston henkilökunnalle hyvästä palvelusta. Oi mikä riemu levisi kautta koko kirjaston, kahvitunnilla hymyssä suin kaikki vetivät piirasta. Alkaakin tuntua siltä, että kaikkein eniten kirjastontätejä motivoi työntekoon mahdollisuudet voittaa arvonnasta perjantaipullo tai saada leivonnaisia asiakkailta.
Lisäksi on alkanut tuntua siltä, että olen viimein tajunnut sen, mikä erottaa todellisen kirjastontädin amatööristä. Tämä erottava tekijä on myötäsyntyinen kyky osata etsiä kirjoja vääristä paikoista. Kuka tahansa informaatiotutkimuksen opiskelija oppii hakemaan kirjan sen oikeasta paikasta. Mutta kun kirja ei olekaan oikealla paikalla, tulee paniikki! Asiakas odottaa tiskillä ja tuntuu, että muutkin ihmiset tuijottavat kummaksuen hyllyjen välissä naama punaisena singahtelevaa tyyppiä. Mutta aina kun hätä on suurin ja hyperventilaation uhka ilmeinen, tulee kovaksi keitetty kirjastontäti apuun ja hakee kirjan käden käänteessä. Mitä suvereenia ammattitaitoa!
Kun nyt näin hövelille päälle satuttiin, niin pitää jakaa pikkuisen kiitosta myös asiakkaiden ehtymättömälle luovuudelle löytää kirjoille uusia, vaihtoehtoisia paikkoja. Tämän päivän parhaat bongaukset: Luokasta 11 (filosofia) löytyi Rooman matkaopas, jonka oikea luokka oli 42. Vieläkin oivempaa kansalaiskuntoa oli osoittanut se aikaansaava yksilö, joka oli piilottanut isokokoisten historiakirjojen taakse R.A. Salvatoren fantasiaromaanin. Kirja pullahti esiin aivan yllättäen, kun rymsteerasin kirjoja reippaalla kädellä. Sen nyt vielä tajuaisi, jos joku punasteleva teini tyrkkää seksioppaan piiloon, mutta mitä miksi piilottaa jokin hikinen b-luokan fantsukirja?
Sama valovoimainen linja jatkuu muuallakin kirjaston asiakaskunnassa. Tänään tiskille tuli yksi täti kiukkuisena valittamaan toisesta tädistä. Tämä Paha Täti varaa lukusalissa joka aamu kasan lehtiä itselleen, eikä anna muiden lukea niitä. Sillä on kasa lehtiä vieressään, ja muut ei saa niitä, vaikka kysyisivät. Vaikea ymmärtää, että aikuinen ja ilmeisen täysipäinen ihminen kehtaa toimia noin itsekkäästi. Ehkä minun pitää muuttaa toimintatapaani, ja alkaakin tuijottamaan tuomitsevasti lapsien sijasta tätejä.
Tai ehkä ei sittenkään, sillä Hyvä Täti on potentiaalisesti paljon arvokkaampi kontakti kuin Hyvä Lapsi. Kiltti lapsi tuottaa lähinnä metafyysistä mielihyvää, hyvinkasvatetun lapsen seuraaminen herättää uskoa parempaan huomiseen. Mutta Hyvä Täti sen sijaan voi tuoda kirjastoon leivonnaisia! Putosin pyrstölleni, kun viimeviikolla yksi täti ihan oikeasti kaivoi esiin laukustaan palautuskirjojen sijasta piirakan, lahja kirjaston henkilökunnalle hyvästä palvelusta. Oi mikä riemu levisi kautta koko kirjaston, kahvitunnilla hymyssä suin kaikki vetivät piirasta. Alkaakin tuntua siltä, että kaikkein eniten kirjastontätejä motivoi työntekoon mahdollisuudet voittaa arvonnasta perjantaipullo tai saada leivonnaisia asiakkailta.
Lisäksi on alkanut tuntua siltä, että olen viimein tajunnut sen, mikä erottaa todellisen kirjastontädin amatööristä. Tämä erottava tekijä on myötäsyntyinen kyky osata etsiä kirjoja vääristä paikoista. Kuka tahansa informaatiotutkimuksen opiskelija oppii hakemaan kirjan sen oikeasta paikasta. Mutta kun kirja ei olekaan oikealla paikalla, tulee paniikki! Asiakas odottaa tiskillä ja tuntuu, että muutkin ihmiset tuijottavat kummaksuen hyllyjen välissä naama punaisena singahtelevaa tyyppiä. Mutta aina kun hätä on suurin ja hyperventilaation uhka ilmeinen, tulee kovaksi keitetty kirjastontäti apuun ja hakee kirjan käden käänteessä. Mitä suvereenia ammattitaitoa!
Kun nyt näin hövelille päälle satuttiin, niin pitää jakaa pikkuisen kiitosta myös asiakkaiden ehtymättömälle luovuudelle löytää kirjoille uusia, vaihtoehtoisia paikkoja. Tämän päivän parhaat bongaukset: Luokasta 11 (filosofia) löytyi Rooman matkaopas, jonka oikea luokka oli 42. Vieläkin oivempaa kansalaiskuntoa oli osoittanut se aikaansaava yksilö, joka oli piilottanut isokokoisten historiakirjojen taakse R.A. Salvatoren fantasiaromaanin. Kirja pullahti esiin aivan yllättäen, kun rymsteerasin kirjoja reippaalla kädellä. Sen nyt vielä tajuaisi, jos joku punasteleva teini tyrkkää seksioppaan piiloon, mutta mitä miksi piilottaa jokin hikinen b-luokan fantsukirja?
posted by turha jätkä at 10:26 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home