graduahdistus

Tapahtuipa päivänä eräänä, että innolla säädin jotain tiskin takana, en ollut edes palveluvuorossa, muuten vaan sekoilin siellä. Tiskillä oli pientä jonoa, ja virkailija valitti ajan kulumista asiakkaalle. Yht'äkkiä tuttu ääni koommentoi: "Ei tässä mitään, ei minulla kiirettä ole. Tuon kaita-ahonkin gradua olen odottanut vuosikausia". Kun nostin katseeni, siellä oli gradunohjaajani palveltavana.

Toteankin tässä nyt virallisena tiedotteena etäisille sukulaisille sekä kylänmiehille, että kyllä se kaita-ahon gradu joskus valmistuu, malttakaa vielä jokunen vuosi.

Kaikkea muutakin omituista on tapahtunut. Ehdottomasti oudoin oli seuraava episodi. Kirjastoon tuli kaksi nuorta tyttöä, hyvissä meikeissä ja tiukoissa farkuissa, jotain pre-pissiksiä ehken. Tytöt kihisi ja kikatti tietokoneella. Sitten ne tuli tiskille ja eriskummallinen dialogi alkoi

-Onko teillä sellaisia.... Kysy sä
-Eiku kysy sä
-Kysy sä
-En mä.. Kihihih
-Onko teillä ...hihihiiii hihiii kysy sä
-En mä kysy sä
-Jne
-Jne

Tätä vain jatkui ja jatkui, mä olin pihalla. Ajattelin heti, että mulla on sepalus auki tai viiliä parrassa tai jotain muuta outoa, jolle ne nauraa. Koetin kysyäkin, että mistä on kyse, mutta tytöt menikin seuraavalle tiskille. Siellä heitä palveli naispuolinen kirjastonhoitaja. Sama episodi toistui, tytöt ei saanut kysyttyä asiaansa, kunhan kikattivat ja tärisivät. Lopulta naispuolinen työkaverini laukaisi tilanteen sanomalla "annaku mä arvaan, luokka 59.3?"

Tytöt nyökkäsi ja työkaverini lähti näyttämään oikeaa hyllyä. Seuraavan tunnin tytöt sitten kihisi hyllyn ääressä orgasmioppaita, seksikirjoja ja terveystiedon kirjoja selaten. Tietenkään ne ei kehdannut lainata mitään, juoksivat vaan lopuksi äkkiä ulos. Tajusin episodin myötä, miten kirjastojen merkitys on kasvanut terveystiedon opetuksen vähentyessä. Outoa asiassa on lähinnä se, että miten tytöt ylipäätään edes yritti tulla kysymään (miespuoliselta) kirjastonhoitajalta. Jos olisin itse ollut vastaavassa tilanteessa, en olisi taatusti kehdannut vaan olisin itse hakenut ajan kanssa oikean hyllyn.

Täytyy välillä kehua asiakkaita ja niiden kärsivällisyyttä meidän harjoittelijoiden säätämisen kannsa. Kesä on ollut ihmeen vilkasta, ei ole paljon ehtinyt tiskissä netissä pyörimään. Yksikin tiivis puolituntinen sisälsi normaalin palautuksen ja lainauksen lisäksi seuraavat osiot: Yhdelle asiakkaalle oli varattu väärä kirja, ja hänelle piti sitten metsästää uusi varaus. Aikaa meni, mutta asiakas oli vaan iloinen, kun sai palvelua. Sitten soi puhelin ja asiakas valitti saaneensa muikkarin levystä, jonka oli jo palauttanut. Ja kuinka ollakaan, asiakas oli oikeassa, levy oli hyllyssä. Ei tullut huutoa, vaan asiakas oli vaan tyytyväinen, kun asia selvisi. Ja lopuksi yksi tyyppi tuli tuomaan uutta kirjaa 'kadottamansa' tilalle. Hän väitti, että oli palauttanut kirjan, ja olen kyllä taipuvainen uskomaan, että se on ihan mahdollista. No, piti sitten poistaa edellisen kirjan tiedot ja enhän minä tietenkään osannut, aikaa meni kun metsästin apua. Tämäkin asiakas oli kärsivällinen säätämistäni seuratessa. Eli kiitos vaan kaikille kivoille ihmisille, jotka ei huuda säälittävälle säätäjälle.

Toisaalta asiakkaita voi kyllä palvella liikaakin. Olin yhdessä sivukirjastossa päivän, ja siellä oli palvelua! Yksikin mummo vaan tuli kirjastoon ja iski muovipussin pöytään. Minun piti sitten itse purkaa pussin sisältö ja laittaa pussi valmiiksi lainaustiskille odottamaan. Pääkirjastossa asiakkaat sentään itse purkavat kassinsa.

Ja lopuksi pakolliset lapsimanailut. Yksi keijoannikki kiipesi taas vaihteeksi tiskille ja meinasi tulla suoraan syliin, kuola vaan valui suusta. Toivottavasti lapsi oli rokotettu ja muuten piikitetty. Onneksi äiti viime hetkellä kaappasi aarteensa kainaloonsa. Ja toinen tarina jota en onneksi itse todistanut. Yksi ilta kirjastoon oli tullut äärimmäisen äänekäs perhe, jossa kaikki huusi kaikille. Lapset juoksi kilpaa ja kiljuivat ja lopulta ne meni tietokoneille. Hommaan oli lopulta pakko puuttua, kun ne rupesi hakkaamaan näppäimistöjä.