Ohjeita tuleville kirjailijoille

Saan varmasti skolioosin Kalle Päätalon takia. Tai ainakin tyrän! Kalle Päätalo, miljoona sivua paskaa. Tuota roskaa me kirjaston tädit sitten kannetaan päivä toisensa jälkeen hyllyyn. Kumpa ne kirjat olisivat edes ohuita, mutta ehei, Kallella oli aina niin paljon Tärkeää Asiaa, että ei ne nyt alle 500 sivuun mahtunut. Kallen Pölhökanto Iijoen törmässä -teos tulee ensiyönä varmaan uniinkin.

Annankin tässä välissä definitiiviset ohjeet kaikille tuleville kirjailijoille, näin toimimalla kirjastonväki tykkää teistä. Kirjoittakaa ainakin muutama hyvä teos, älkää tyytykö yhteen. Jos teillä on useita kirjoja, niin todennäköisesti ainakin yksi on aina hyllyssä, ja sen viereen muut kirjat on helppo hyllyttää, ei tarvi niin paljoa miettiä aakkosia. Älkää tehkö ison kokoisia tai paksuja kirjoja. Reilut sata sivua ja kirjan korkeuskaan ei saisi olla paljon yli 20 senttiä, tällaisia kompakteja kirjoja on kiva käsitellä. Kirjan nimi ja tekijä tulee olla selkeästi esillä, ei mitään graafista kikkailua, selkeys on kaunetta. Älkää leikkikö genreillä! Ei sekoitella faktaa ja fiktota keskenään, eikä varsinkaan rakkautta ja jännitystä. Dekkarit dekkareina, romantiikka romantiikkana jne.

Romantiikasta puheenollen, minun romanttinen silmäni kehittyi tänään huimasti. Alan jo saavuttaa tiettyä intuitiivista näkemystä siitä, mitkä kirjat kuuluvat kirjastomme hömppähyllyyn. Sinnehän siis pitäisi kerätä kaikki 'kevyet' romaanit, sellaiset, joissa on rakkautta, mutta vain ah niin höyhenen keveää rakkautta. Jos kirjan lopussa prinssi saa prinsessansa ja ratsastaa auringonlaskuun, niin se on takuulla kevyttä romantiikkaa, eli hömppää. Toivottavasti Kaari Utriolle ei koskaan selviä, että hänen tiiliskivensä ovat hömppälaarissa...

Tänään pääsin iltapäivästä jo toimiston puolellekin opettelemaan pallas pron käyttöä. Voi tätä vallan määrää, jos moraaliset standardini eivät olisi näin korkealla, niin voisin helposti tarkistaa mitä kaikkea kaverit ja kylänmiehet ovat lainailleet.

Huomenna sitten ekaa kertaa palvelutiskiin. Toivottavasti ei tule asiakkaiksi lapsia, teinejä, nuoria äitejä, eläkeläisiä eikä mitään muitakaan vaikeita asiakkaita. Oikeastaan parempi olisi, jos väki pysyisi huomenna kotona, saisin rauhassa totutella asiakaspalvelijan rooliini. Ylipäätään tympii, että asiakkaat aina sotkee paikat. Juuri kun saa lasten satuelokuvat siistiin riviin aakkosjärjestykseen, niin jokin keijoannikki tulee lähmäisillä kätösillään sotkemaan siistit rivit. On se niin väärin!