Stalingrad

Se oli Stalingrad! Pelkkää tuhoamistaistelua aamusta iltaan, olen aivan palasina. Onnistuin tekemään varmasti kaikki kardinaalivirheet, mitä asiakaspalvelussa voi tehdä. En muistanut kysyä puhelimessa ihmisten nimiä, en muistanut pitää katsetta ruudussa lainauksen aikana ja niinpä yhdenkin mummon kirjoista osa jouduttiin kaivamaan repusta uudelleen lainausta varten. En muistanut irroittaa suojamuoveja levyistä jne jne. Onneksi selän takana oli backuppia tarkkailemassa harjoittelijan toimia ja pahoittelemassa asiakkaille sotkuja.

Tänä aamuna hyllytyskin sai uuden ulottuvuuden, kun pääsin/jouduin tietokirjojen pariin. Eipä siinä mitään, kyllä sitä mieluummin sotakirjoja hypistelee kuin belva plaineja ja netta musketteja, mutta entäpä lääketiede? Alaluokkaa alaluokan vieressä, numerot vaan surffaa silmissä.

Odotan innolla heinäkuuta, silloin kirjastossa on kolme (3) harjoittelijaa yhtä aikaa. Mahtaa asiakkaat olla ihmeissään, kun mikään ei toimi ja jos toimiikin, niin toimii väärin. Pirullisinta puuhaa on kassakoneen ja ylipäätään rahojen kanssa pelaaminen, siinä on helppo saada konflikti aikaan. Onpa mukavaa ensin periä asiakkaalta isot rahat ja sitten unohtaa pyyhkiä maksutiedot puhtaaksi. Asiakas saattaa olla hivenen hermona, jos se joutuu kahteen kertaan maksamaan laskunsa.

Se on todettava, että täällä kirjastossa, toisin kuin vaikka metsossa, asiakas on oikeasti kuningas. Palveluasenne pitää olla kunnossa, se hymy pitää repiä vaikka perseestä (ja niin kovalla vaivalla kun sitä hymyä armeijjassa opittiin imemään perseeseen). Maksuja voi maksaa pienissä erissä, kirjoja lähdetään hakemaan hyllystä ja varastosta heti kun asiakas vähän siihen suuntaan viittaa ja kirjat saa olla ilman sakkoa viikon yliaikaa lainassa. Onpa onni, että tunnetusti tulen toimeen hyvin mummojen kanssa. Ujo hymy pelastaa melkein tilanteessa kuin tilanteessa!