kuria kansalle

Olen kirjaston virallinen blondibimbo! Tänään ylitin itseni ulko-oven kanssa. Menin valittamaan isoille pomoille, etten saa ovea auki. Syyksi selvisi, että olin koettanut työntää sitä väärään suuntaan. Tuntuipa hyvältä, tuli todella miehekäs olo.

No, sinänsä tämä titteli sopii hyvin valitsemaani toimintamalliin. Naisvaltaisessa työympäristössä toimin tutulla bambi-metodilla. Aina kun tulee ongelmia, pyörittelen silmiäni avuttomana ja pyydän arasti apua tädeiltä. Jos olen kiltti bambi, ei mun typeristä virheistä voi suuttua, tai näin ainakin toivon.

Tänään oli sitten vuoden vilkkain päivä, jengi kantoi kamaa sisään ja ulos tappavaan tahtiin. En jaksa lakata hämmästelemästä sitä, miten epätasaisesti lainaus jakautuu: Jokaista lainattua runokirjaa kohti lainataan kuutiometri tavaraa hömppälaarista. Pitäisi varmaan tehdä jokin sellainen sääntö, että hömppää ei saa lainaan, ellei ota myös ainakin yhtä runokirjaa samaan matkaan. Silloinkin kävisi varmaan niin, uunokailaat ja ainokallakset jäisivät hyllyyn pölyttymään, ja porukka lainaisi vain tommy tabermanin imelyyksiä.

Tänään oli siinä mielessä merkillepantava päivä, että en tehnyt mitään pahaa mokaa (en ainakaan tiedä tehneeni) asiakkaiden kanssa. Viimeviikolla kädetin mm. yhden klanipään varausten kanssa. Äijä haki kahtena eri päivänä varauksiaan, enkä kumpanakaan niitä löytänyt, vaikka ne oli aivan mun nenän alla. Olin niin nolona, varsinkin kun asiakaskin oli jo ihan pippeli otsassa. Tuntuu siltä, että tietyt perusjutut alkaa menemään jo rutiinilla; kunhan asiakas vain lainaa tai palauttaa kyselemättä sen suurempia, niin mä kyllä selviän. Mutta heti kun ne onnettomat alkaa kyselemään jotain, minä alan hyperventiloimaan.

Ja lopuksi taas pakollinen valitus lapsista. On se nyt ihme, kun keijoannikit ei tajua, että kirjastoon ei tulla rullaluistimien kanssa. Samoin ärsyttää, kun kirjaston nettikoneet valtaa lauma ala-asteen viidesluokkalaisia, jotka huutelee toisilleen ja pelaa nettipelejä. Kunnon asiakkaat, oikeat asiakkaat, katselee kiukkuisena vierestä pienten tuholaisten toimia. Samoin minä, kerään vielä rohkeutta, mutta joku päivä menen kyllä vielä käskyttämään niitä.