Kirjeitä pyllystäni

Jo toinen blogimerkintä vuorokauden sisään! Asiaa ei taaskaan ole, mutta aina voi puhua pyllyistä. Meille on tulossa lainausautomaatti, se on jo asennettu, mutta ei vielä käytössä. Rupesin miettimään, että miksi meidän kirjastossa, kuin niin monessa muussakin, lainausautomaatti on sijoitettu juuri tietyllä tavalla. Ja tuo tapa on se, että kun asiakas menee automaatille, voi tädit keskittyä katselemaan asiakkaan pyllyä. Oikeesti! Siinä ei paljon feng shuit tai moderni pohjoismainen muotokieli paina, kun automaatin paikkaa valitaan. Tärkeintä on se, että tädit voi katsella pyllyjä. Miettikääpä tuota, kun ensikerralla menette automaatille lainaamaan.

Lainausautomaatti noin muuten on kaikkea muuta kuin pyllystä, se on kerrassaan verraton vehjes, ja hyödyttää kaikkia. Se lyhentää jonoja, kiireiset ja osaavat ihmiset saavat kirjansa lainattua nopeasti. Mummuja ja muita haasteellisia asiakasryhmiä ehditään niitäkin palvelemaan paremmin, kun ei ole jonoja. Mahdollisesti tuo masiina auttaa myös hyllyttämisessä, ehtii tiskivuoron aikana hyllyttämään ja näin aamutyöt vähenee. Ihmiset pääsee aamulla nopeammin toimistohommiin tai vaikka vaan hyllyjä järjestämään, mikä olisi erittäin tärkeää.

Viimeksi tänään taas syletti. Uutuuskirja, julkaistu tänä vuonna, tullut kirjastoon kesällä, ei ole kertaakaan lainattu, eikä kirjaa löydy mistään! Sitten vielä kusin, kun tein närkästyneelle asiakkaalle seutulainan. Se meidän kirja olisi pitänyt ensin merkitä kadonneeksi, nyt upea seutulainatiekokantaserverimme arpoi varaukseni niin, että varatuksi tuli oma kadonnut kirjamme. Pätevää toimintaa, onneksi gurutäti oikaisi virheen.

Lopuksi pitää vielä jatkaa sotakirjojen ihmettelemistä, aiha kun on lähellä sydäntä. Tänään oikein zoomailin niitä romskujen kansia, ja että ne on naurettavia! Hömppäkirjoissa on aina tietynlainen kansi, nainen silmäilee utuisin silmin eetteritaivaisiin, taustalla joku linnanraunio ja salskea Faabio. Hevoskirjoissa on kannessa joku koni ja pari tyttöä, parhaimmissa ehkä jopa poikakin. Ja sotakirjoissa on sitten aina ne verevät suomalaisurrhot lippalakki kallellaan, pyssyn piippu osoittaa itään ja vauhti on kova, tähän tyyliin: http://www.bookplus.fi/jackets/95/9789512075102.JPG Tuollaisista kirjoista tietää jo kauas, että mitä settiä siellä on.

Ai niin, päivän päätalot! Yksi mummo tuli tiskille selittämään, että pitäisi löytää kalle päätalon kirjoja (teki mieli kuitata, että tuolla niitä on viisi metriä), tavoitteena kun on lukea iijoki -sarja lävitse. Luullakseni leukani ei loksahtanut liikaa auki, ja äkkiä kokosin itseni. Sitten vaan hakemaan huonemiehen poikaa hyllystä. On siinä mummolla eläkepäivät tiedossa, herää aamulla, keittää kahvit ja alkaa paahtamaan iijokea lävitse. Mitäs sitä muuta.

Kirjastoon näkyy tulleen muuten 100 naista vuodessa -kirjakin. Pitäisi varmaan tehdä kulttuuriteko ja lukea pitkästä aikaa jotain muutakin kuin Veikko Huovista.