Sillien kimpussa Islannin vesillä Elfvingin kalastuslaivueessa

Vaihteeksi joutavaa sanailua kirjoista. Otsikossa mainitusta kirjasta tuli tänään seutuvaraus kirjastoon. Siis ihan totta, joku haluaa maksaa kaksi euroa siitä hyvästä, että pääsee lukemaan sillin kalastuksesta Islannin vesillä. Itseäni nauratti erityisesti kirjan reipas nimi. Ei riitä että kirjoittaa kirjan sillinpyynnistä, se pitää sitten vielä nimetä niin, että jos sillin tilalle vaihtaisi ryssän/vihollisen, olisi siinä oiva nimi Reino Lehväslaihon sotafantasia -kirjalle. Pitää tosin huomioida, että kyseinen kirja on kirjoitettu kultaisella 1930-luvulla, jolloin Suomen nationalistisissa piireissä haaveiltiin mm. Pohjois-Norjan liittämisestä osaksi valtakuntaamme. Hihitykseni tosin loppui kotona lyhyeen, kun nopea googletus paljasti kirjan arvokkaaksi keräilykirjaksi, josta maksetaan kymmeniä euroja.

Veijosta on nyt meidänkin kirjastossa! Ei sentään sen profetiapläjäyksiä, vaan ns. historiallinen "rollikalla impilinnaan" -kirja. Jotenkin Veijonen on onnistunut ujuttamaan teoksensa esim. Bookplussalle myyntiin. Ehdin kirjaa tänään nopeasti silmäilemään, ja psykedelia pamahti silmille oitis. Yhteenkin lapinpoika -mainoskuvaan se oli askarrellut oman naamansa, jäi vain epäselväksi, että minkä täytisen tähden?

Jos oli substanssi hakusessa Veijosella, niin ei paljoa laadukkaammalla linjalla mennä lasten kuvakirjojen puolella. Tänään taas joku palautti autoaiheisen kuvakirjan. Kirjan kannessa on valokuva autosta, ja kirjassa on ehkä kuusi sivua. Kullakin sivulla on postikortin kokoinen valokuva jostain autosta, ihan satunnaisista kotteroista, ei mistään huippupirsseistä. Ei tekstiä, nuo muutamat kuvat vain. Sivut ovat sitten noin puoli senttiä paksuja, niitä ei syö puhki lapsi sen paremmin kuin koirakaan. Kehittelinkin loistavan bisnesidean. Otan joku päivä kameran mukaan töihin, ja kuvaan kirjaston pihasta kaikki työntekijöiden autot. Sitten painatan kuvat vaneerille tai vaikka pellille, nidon kuvat yhteen ja keksin vetävän kirjan nimen ja katso!, uusi lasten suosikkikirja on syntynyt! Kanteen pistän tietenkin kuvan keltaisesta Skodasta, tuosta moottoriteiden kultaisesta salamasta. Semmoista skoda-rallia taas tänäänkin tultiin himaan. Silti, vaikka paahdoin niin kovaa että nastat vaan sinkoilivat ja moottorin vinkunalta ei radiossa soinutta Black Sabbathia kuullut, en päässyt ohi toisesta skodatädistä. Vielä pari kuukautta sitten ohitin tämän toisen skodan aina motarilla, mutta nyt saan tulla kiltisti perässä, niin kovaa toinenkin skoda kulkee.

Levyjä on hankittu, ja mikä parasta, tyypit lainaavat ostamiani levyjä. Tulee oikein lämmin tunne sisälle, kun joku lainaa uunilämpimän Dixie Chicksin tai Audioslaven levyn. Tietää osanneensa ostaa hyvän levyn kirjastoon.