Tuesday, June 23, 2009

Kolmas silmä puhkeaa

Voisi muutteeksi kuvailla, millaista on olla miesjohtajana kirjastossa. Kävi niin ikävästi/mukavasti, että olen nämä viimeiset päiväni pomon sijaisena. En Ison Pomon, vaan pienemmän pomon, mutta pomon yhtäkaikki. Millaisia suuria strategisia linjauksia pääsenkään tekemään, miten kaikilla eri tavoin pääsenkään hyödyntämään laajaa sivistyneisyyttäni, päässen samalla kohoamaan kirjastorahvaan yläpuolelle? Katsotaanpa.

Aamuni alkoi myöhästymisellä, oli jäänyt eväät kotiin ja ne piti juosta lähikaupasta. Sitten juoksujalkaa hyllyttämään, ei puhettakaan, että olisi varaa jäädä toimistoon notkumaan. Sosiaalinen kontrolli toimii alati, jos sluibailee, tulee pitkiä katseita ja kuiskuttelua. Siispä ensinnä levyt ojennukseen ja sitten kirjoja laittamaan. Samalla tavalla muiden kanssa piti kynsinauhat riekaleina ahtaa kirjoja ennestään täpötäysiin hyllyihin. Tosiasiassa tämä on ihan tietoinen valinta, vaalin huolella luokkavalppaan kirjastomiehen imagoani ja kaveeraan myös virkailijoiden kanssa, jotta en vaan leimautuisi johtajaksi. Tietenkin vastavuoroisesti johtajien toimistossa puistelen päätäni työntekijöille, jotta en leimaantuisi työläisten potentiaalisesti vallankumoukselliseen joukkoon kuuluvaksi.

Asiakkaiden rynnättyä sisään sain tehdä takahuoneessa tärkeitä johtajanpäätöksiä ehkä viisi minuuttia, kun minua jo kaivattiin salin puolelle. Täti kirjoitti mailia, ja yht'äkkiä kursori oli muuttunut kummalliseksi ja lakannut toimimasta. Saavuin paikalle asiaankuuluvan huolestunut ilme naamalle ja perehdyin ongelmaan. Tuijotin ruutua noin kaksi sekuntia, painoin yhtä nappia ja taas sai Lyyti alkaa kirjoittamaan! Itsetyytyväisyyttä loistaen poistuin takavasemmalle. Olin juuri ehtinyt syventymään johonkin erittäin tärkeään asiaan, kun viereisestä huoneesta kuului kiljahdus. "Täällä on jokin kamala karvainen mato!" Tuolini singahti takaseinään kiirehtiessäni paikalle. Kyllä, lattialla möngersi ainakin sentin mittainen toukka! Mikä peto! Hetkeäkään empimättä tempaisin paperinpalan ja nitistin inhan otuksen. Välähdyksenomaisesti mieleeni tuli Tarzan -kirjat, joissa sankari säännöllisesti painii leijonien kanssa pelastaen neitokaisia pulasta. Tarzanista tuntui varmaan samalta kuin minusta.

Tuskin sain pyllyni takaisin penkkiin kun taas jo mentiin. Tällä kertaa piti kantaa kasa kirjoja paikasta toiseen, ja miesjohtaja pääsi näyttämään osaamistaan. Erittäin taitavasti nostin (tietenkin selällä) kirjalaatikot syliini ja kannoin ne oikeisiin paikkoihin. Seuraavaksi olikin aika lepuuttaa lihaksia ja ratkaista hankala ongelma. Asiakas halusi korvata kadottamansa aineiston, ja minun piti päättää korvaushinta. Visaista kysymystä joka suunnalta pohdittuani päädyin siihen tulokseen, että asiakas on kirjastolle 10 euroa velkaa, ei senttiäkään enempää tai vähempää. Päivän päätteeksi minut vielä pyydettiin toimistosta salin puolelle ajamaan lapset pois koneilta näiden vuoron päätyttyä. Kunnon kirjastomörkönä tein työtä käskettyä, ja nuoriso häipyi tulenväkenä pihamaalle.

Mitä siis voimme päätellä miehen roolista johtajana ja kirjastossa ylipäätään? Mies on selvästi aivan välttämätön osa toimivaa kirjastokokonaisuutta. Kuka muuten A) pelastaisi naiset petojen kynsistä B) tekisi vaikeita päätöksiä ja C) pelottelisi lapset tiehensä? Tietenkin joku ilkeämielinen voisi väittää, että vahtimestari tekisi vastaavat hommat paremmin ja halvemmalla, mutta mehän emme moiseen alhaiseen ajatteluun sorru! Ei tämmöisistä ongelmista selvitä ilman yli kymmenvuotista (ja edelleen jatkuvaa) akateemista koulu-uraa. Ei ole mennyt hukkaan yhteiskunnan minuun sijoittamat veroeurot.

Asiaan. Olen minä tehnyt jotain oikeitakin hommia tänään, tai itseasiassa olen tehnyt niitä nyt jo pari päivää sekä töissä että näin himassa oluen seurassa. Eli BTJ:n läpyskää on luettu ja tehty ankarasti töitä. Tämä on nyt se Suuri Kesänumero, seuraava tarjouslehti tulee vasta syksyllä. Pääsen/joudun tekemään sekä musapuolen hankinnat että kaiken muunkin aikuisten aineiston. Homma on ollut pahempi kuin osasin ajatella, sillä läpikäytävää matskua on todella paljon. Lisäksi uusien kirjojen seassa on uusintapainoksia, joten joudun tarkastamaan melkein jokaikisen kirjan tiedot koneelta. Pitää katsoa ensinnä, että onko teosta meillä. Sitten jos ei ole, aletaan miettimään, että pitäisikö se tilata, ja kuinka monta kappaletta. Joissakin kirjoissa pitää katsoa, että miten tekijän muut kirjat ovat liikkuneet. Toisissa pitää miettiä, että onko tästä aiheesta jo ennestään kirjoja riittävästi. Pitää miettiä sitä, että mikä kiinnostaa kansaa ja toisaalta sitä, että mitä meidän kansansivistysideologiamme velvoittaa. Kokenut kirjastontäti osaisi tehdä päätökset helposti, itselle tämä on vielä hidasta tuskailua.

Sitä en vaan väsy ihmettelemään, että miten monin eri tavoin ihmiset todellisuuden hahmottavat. Oma maailmankatsomus on liberaalikristillinen, ja siitä tarkastellen monet erilaiset aatteet ja ideat vaikuttavat kauhealta hörhöilyltä. Oman maailmankuvan ja ennakkoasenteiden ei saisi antaa liiaksi määrittää hankintapäätöksiä, mutta joku roti silti pitää olla. Tässä muutamat esimerkit tästä kesän tarjouslehdestä.

Hullu Poro -kustantamo tarjoilee kätilön muistelmia. Sinänsä aiheena mielenkiintoinen, sijoittuu Lappiin ja tuossa puhutaan jotain Jumalan puoleen kääntymisestäkin, voisi siis kiinnostaa mummoja. Mutta hetkinen, esittelyteksti jatkuu: Kirjassa kerrotaan myös kuinka Iris häätää kummituksia, näkee uuden työpaikan, rukoilee parannusta alkoholismiin, tilaa säitä ja antaa neuvoja erilaisiin elämäntilanteisiin. Häätää kummituksia ja tilaa säitä. Ihan kiva. Mutta ei minun kirjastossani!

Seuraavaksi Doreen Virtuen Kristallilapset -teos. Annetaanpa esitteen puhua meille: Kristallilapset ovat uuden sukupolven selvänäköisiä ja herkkiä lapsia, jotka ovat syntyneet maaplaneetalle indigolasten jälkeen. Heitä on vastasyntyneistä noin 10 vuoden ikäisiin lapsiin, jotka kuuluvat ns. ensimmäiseen aaltoon. Kristallilapsilta puuttuu indigolasten tummempi puoli. Kristallilapset ovat sekä sisäisesti että ulkoisesti kauniita, yksi katse heidän silmistään kertoo jumalallisesta rakkaudesta. Heidän auransa ovat kirkkaat jne jne. Minulle tuo teksti menisi täydestä jonkun keskinkertaisen fantasiaromaanin esittelytekstinä. Minkälaisia lapsia tuollaisessa ympäristössä mahtaa varttua? Kun seinältä tippuu taulu kesken iltapäiväyrttiteen, huudahtaa äiti onnessaan, että "Meidän homopetterillä on psykokineettisiä kykyjä, sille on puhkeamassa kolmas silmä yhtä aikaa maitohampaiden kanssa! Tuo on lapselle varmasti yhtä tervehenkinen asennoituminen kuin mitä on niillä äärikristityillä, jotka pistävät lapsensa saarnaamaan ja profetoimaan.

Kaikenlaista numerologian käsikirjaa on lisäksi tarjolla, mutta katsotaanpa seuraavaksi uskontoluokkaa, mitä kivaa ja sivistävää siellä on tarjolla. Oitis pomppaa silmille kirja nimeltä Luomiskoodi, jossa puhutaan salaisesta juutalaisesta perimätiedosta ja supersalaisista koodeista, joita Raamattu tekijän mukaan on täynnään. Ilmeisesti Raamattu itsessään ei ole vielä riittävän monitulkintainen, pitää etsiä salakoodit samaan soppaan. Lisäksi kristityille on tarjolla John Bevereä esittelemässä kunnioituksen hengellisen lakia, uskonsanalainen menestysteologia haisee vahvasti. Antti Kylliäisen Kaikki pääsevät taivaaseen -kirjan uuden painoksen tilaan kahdesta syystä. Ensinnäkin se ärsyttää tiettyä asiakassegmenttiä ja toisekseen symppaan Kylliäistä, oltiin samaan aikaan netmissionissa kirjoittamassa. En tiedä kumpi oli helluntailaisten mielestä suurempi saatana. Lisäksi adventistien kirjoja oli paljon tarjolla, niin Ellen G. Whitea kuin suomalaisiakin saarnamiehiä. Tällä kertaa jäi tilaamatta nekin. Tilaan sitten Raamatun ajan keittokirjan, ehkä se lohduttaa.

Ja lopuksi pienet skandaalinpoikaset tapetille. Tilattavaksi tarjotaan myös Jussi Halla-ahon kirjoituksia uppoavasta lännestä -teosta. Ajattelin tehdä skandaalimaisen tempun ja pistää huomenna tilauksen vetämään. On se vähän niin, että jos kerta Hirsi Alin -kirjoja on valikoimissa, niin yhtä lailla sinne kuuluu sitten Halla-ahot. En tiedä mitä on liikkunut BTJ:n ihmisten päässä, kun yhteiskuntaluokan tarjonta on muutenkin vähän yllättävää. Löytyy samalta sivulta sekä Marja Leena Lempisen kielivapauskirja, että Walter Laquerin maahanmuuttoa tarkasteleva Euroopan viimeiset päivät -teos.

Paras silti loppuun, sarjakuvaosastolla on tarjolla Definitive Wolverine -kokoelma. Tuon kohdalla paidan tilausnappia pitkään ja hartaasti!

4 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Terve Turhis!

Miksei Lapinsota linkki toimi?
t: Leppis

8:19 AM  
Anonymous Anonymous said...

Ihan samoja fiiliksiä tässäkin kirjastossa. Mummoja pitää pelastaa harvasen hetki omituisen kursorin kynsistä, ja siitä kristallilapset kirjasta ajattelin ihan samaa! :D Käsittämätöntä soopaa... Sun juttuja on todella piristävä lukea. jatka samaan malliin!

8:12 AM  
Anonymous Anonymous said...

Hei! Mikset enää kirjoita! En oo näin järjettömän hyvään blogiin aikoihin törmännytkään!
Terkuin, tuleva kirjastotäti.

8:44 AM  
Anonymous Anonymous said...

Kirjaston setä vois joskus taas kirjotella

4:12 AM  

Post a Comment

<< Home