Tuesday, April 18, 2006

kuria kansalle

Olen kirjaston virallinen blondibimbo! Tänään ylitin itseni ulko-oven kanssa. Menin valittamaan isoille pomoille, etten saa ovea auki. Syyksi selvisi, että olin koettanut työntää sitä väärään suuntaan. Tuntuipa hyvältä, tuli todella miehekäs olo.

No, sinänsä tämä titteli sopii hyvin valitsemaani toimintamalliin. Naisvaltaisessa työympäristössä toimin tutulla bambi-metodilla. Aina kun tulee ongelmia, pyörittelen silmiäni avuttomana ja pyydän arasti apua tädeiltä. Jos olen kiltti bambi, ei mun typeristä virheistä voi suuttua, tai näin ainakin toivon.

Tänään oli sitten vuoden vilkkain päivä, jengi kantoi kamaa sisään ja ulos tappavaan tahtiin. En jaksa lakata hämmästelemästä sitä, miten epätasaisesti lainaus jakautuu: Jokaista lainattua runokirjaa kohti lainataan kuutiometri tavaraa hömppälaarista. Pitäisi varmaan tehdä jokin sellainen sääntö, että hömppää ei saa lainaan, ellei ota myös ainakin yhtä runokirjaa samaan matkaan. Silloinkin kävisi varmaan niin, uunokailaat ja ainokallakset jäisivät hyllyyn pölyttymään, ja porukka lainaisi vain tommy tabermanin imelyyksiä.

Tänään oli siinä mielessä merkillepantava päivä, että en tehnyt mitään pahaa mokaa (en ainakaan tiedä tehneeni) asiakkaiden kanssa. Viimeviikolla kädetin mm. yhden klanipään varausten kanssa. Äijä haki kahtena eri päivänä varauksiaan, enkä kumpanakaan niitä löytänyt, vaikka ne oli aivan mun nenän alla. Olin niin nolona, varsinkin kun asiakaskin oli jo ihan pippeli otsassa. Tuntuu siltä, että tietyt perusjutut alkaa menemään jo rutiinilla; kunhan asiakas vain lainaa tai palauttaa kyselemättä sen suurempia, niin mä kyllä selviän. Mutta heti kun ne onnettomat alkaa kyselemään jotain, minä alan hyperventiloimaan.

Ja lopuksi taas pakollinen valitus lapsista. On se nyt ihme, kun keijoannikit ei tajua, että kirjastoon ei tulla rullaluistimien kanssa. Samoin ärsyttää, kun kirjaston nettikoneet valtaa lauma ala-asteen viidesluokkalaisia, jotka huutelee toisilleen ja pelaa nettipelejä. Kunnon asiakkaat, oikeat asiakkaat, katselee kiukkuisena vierestä pienten tuholaisten toimia. Samoin minä, kerään vielä rohkeutta, mutta joku päivä menen kyllä vielä käskyttämään niitä.

Monday, April 10, 2006

lapset, ne lapset, ne pienet penteleet

Lapsiasiakkaat! Siinäpä uusi voimallinen kirosana. Hommahan toimii näin: Jostain lastenosaston kätköistä vyöryy kohti palvelutiskiä ja pahaa-aavistamatonta harjoittelijaa kaksi nuorta äitiä kärryineen ja kärryjen edessä tiskiä lähestyy juosten ja kiljuen kaksi keijoannikkia. Äitien juorutessa keskenään keijoannikit kiipeävät tiskille, heittävät paperit maahan ja potkivat korit kumoon. Tässä vaiheessa äidit ennättävät paikalle ja alkaa arpominen.

Tietenkään äiti ei voi antaa korttia minulle, vaan keijoannikin pitää päästä itse ojentamaan kortti sedälle. Ensin pieni ystäväisemme kuitenkin työntää kortin suuhunsa, ja ojentaa sen sitten limaisena virkailijalle. Kun kortti on luettu, alkaa kirjarumba. Kirja otetaan hellävaroin pienokaisen kätösestä, lainataan, ojennetaan takaisin keijoannikille, joka oikopäätä tunkee kirjan suuhunsa. Siinä sitä sitä kirjaston sedällä sydän vuotaa verta, mutta hymy on yhtä iloinen kaiken aikaa. Lapsen järsiessä miinaa ja manua pitää vaan kehua lapsen purukalustoa ja toivottaa hyvää päivänjatkoa.

Tänään oli sitten ensimmäinen oikea tiskivuoro. Onneksi kassalla oli kolme ihmistä, ei ollut niin orpo olo. En ainakaan tietääkseni kussut mitään pahasti, mutta joukko pieniä virheitä kyllä tuli tehtyä. Sinänsä ei mikään ihme, sillä olin ihan kuollut. Hulttioveljeni teki oharit ja MINÄ jouduin koko viikonlopuksi sahalle hommiin isää auttamaan. Onpa hääviä raahautua maanantaiaamuna raajarikkona töihin, joka paikkaan sattuu ja ruumis huutaa lepoa.

Tiedonhaussa pääsin myös näyttämään kykyni, eikä ne nyt mainittavat ole. Paljon saa vielä koneita hakata, ennen kuin jotain osaa. Toisaalta kyseistä tiedonhakua haittasi kyllä asiakkaan jatkuva paasaus, juttua tuli taukoamatta. Aihekin oli mielenkiintoinen, sotahistoria, mutta näkökulma vähintäänkin erikoinen. Piti oikein purra itseään huuleen, etten alkanut vänkäämään vastaan: Asiakas väitti kivenkovaan, että talvisota alkoi ruudin takia! Venäjä halusi valloittaa suomen siksi, että se halusi suomalaista selluloosaa ruudin valmistukseen. Myös Lasse Viren, tuo ehdottomasti eidoupattu kansanedustajamme, on samaa mieltä:

Kannaksen ja Laatokan Karjalan alueilta Neuvostoliitto sai yhdeksän sellutehdasta, joista ammusteollisuus sai korkealaatuista sellua savuttoman ruudin valmistukseen

Huomenna on aamulla palaveri gradun ohjaajan kanssa, pitäisi varmaan alkaa valmistautumaan siihen.

Wednesday, April 05, 2006

Stalingrad

Se oli Stalingrad! Pelkkää tuhoamistaistelua aamusta iltaan, olen aivan palasina. Onnistuin tekemään varmasti kaikki kardinaalivirheet, mitä asiakaspalvelussa voi tehdä. En muistanut kysyä puhelimessa ihmisten nimiä, en muistanut pitää katsetta ruudussa lainauksen aikana ja niinpä yhdenkin mummon kirjoista osa jouduttiin kaivamaan repusta uudelleen lainausta varten. En muistanut irroittaa suojamuoveja levyistä jne jne. Onneksi selän takana oli backuppia tarkkailemassa harjoittelijan toimia ja pahoittelemassa asiakkaille sotkuja.

Tänä aamuna hyllytyskin sai uuden ulottuvuuden, kun pääsin/jouduin tietokirjojen pariin. Eipä siinä mitään, kyllä sitä mieluummin sotakirjoja hypistelee kuin belva plaineja ja netta musketteja, mutta entäpä lääketiede? Alaluokkaa alaluokan vieressä, numerot vaan surffaa silmissä.

Odotan innolla heinäkuuta, silloin kirjastossa on kolme (3) harjoittelijaa yhtä aikaa. Mahtaa asiakkaat olla ihmeissään, kun mikään ei toimi ja jos toimiikin, niin toimii väärin. Pirullisinta puuhaa on kassakoneen ja ylipäätään rahojen kanssa pelaaminen, siinä on helppo saada konflikti aikaan. Onpa mukavaa ensin periä asiakkaalta isot rahat ja sitten unohtaa pyyhkiä maksutiedot puhtaaksi. Asiakas saattaa olla hivenen hermona, jos se joutuu kahteen kertaan maksamaan laskunsa.

Se on todettava, että täällä kirjastossa, toisin kuin vaikka metsossa, asiakas on oikeasti kuningas. Palveluasenne pitää olla kunnossa, se hymy pitää repiä vaikka perseestä (ja niin kovalla vaivalla kun sitä hymyä armeijjassa opittiin imemään perseeseen). Maksuja voi maksaa pienissä erissä, kirjoja lähdetään hakemaan hyllystä ja varastosta heti kun asiakas vähän siihen suuntaan viittaa ja kirjat saa olla ilman sakkoa viikon yliaikaa lainassa. Onpa onni, että tunnetusti tulen toimeen hyvin mummojen kanssa. Ujo hymy pelastaa melkein tilanteessa kuin tilanteessa!

Tuesday, April 04, 2006

Ohjeita tuleville kirjailijoille

Saan varmasti skolioosin Kalle Päätalon takia. Tai ainakin tyrän! Kalle Päätalo, miljoona sivua paskaa. Tuota roskaa me kirjaston tädit sitten kannetaan päivä toisensa jälkeen hyllyyn. Kumpa ne kirjat olisivat edes ohuita, mutta ehei, Kallella oli aina niin paljon Tärkeää Asiaa, että ei ne nyt alle 500 sivuun mahtunut. Kallen Pölhökanto Iijoen törmässä -teos tulee ensiyönä varmaan uniinkin.

Annankin tässä välissä definitiiviset ohjeet kaikille tuleville kirjailijoille, näin toimimalla kirjastonväki tykkää teistä. Kirjoittakaa ainakin muutama hyvä teos, älkää tyytykö yhteen. Jos teillä on useita kirjoja, niin todennäköisesti ainakin yksi on aina hyllyssä, ja sen viereen muut kirjat on helppo hyllyttää, ei tarvi niin paljoa miettiä aakkosia. Älkää tehkö ison kokoisia tai paksuja kirjoja. Reilut sata sivua ja kirjan korkeuskaan ei saisi olla paljon yli 20 senttiä, tällaisia kompakteja kirjoja on kiva käsitellä. Kirjan nimi ja tekijä tulee olla selkeästi esillä, ei mitään graafista kikkailua, selkeys on kaunetta. Älkää leikkikö genreillä! Ei sekoitella faktaa ja fiktota keskenään, eikä varsinkaan rakkautta ja jännitystä. Dekkarit dekkareina, romantiikka romantiikkana jne.

Romantiikasta puheenollen, minun romanttinen silmäni kehittyi tänään huimasti. Alan jo saavuttaa tiettyä intuitiivista näkemystä siitä, mitkä kirjat kuuluvat kirjastomme hömppähyllyyn. Sinnehän siis pitäisi kerätä kaikki 'kevyet' romaanit, sellaiset, joissa on rakkautta, mutta vain ah niin höyhenen keveää rakkautta. Jos kirjan lopussa prinssi saa prinsessansa ja ratsastaa auringonlaskuun, niin se on takuulla kevyttä romantiikkaa, eli hömppää. Toivottavasti Kaari Utriolle ei koskaan selviä, että hänen tiiliskivensä ovat hömppälaarissa...

Tänään pääsin iltapäivästä jo toimiston puolellekin opettelemaan pallas pron käyttöä. Voi tätä vallan määrää, jos moraaliset standardini eivät olisi näin korkealla, niin voisin helposti tarkistaa mitä kaikkea kaverit ja kylänmiehet ovat lainailleet.

Huomenna sitten ekaa kertaa palvelutiskiin. Toivottavasti ei tule asiakkaiksi lapsia, teinejä, nuoria äitejä, eläkeläisiä eikä mitään muitakaan vaikeita asiakkaita. Oikeastaan parempi olisi, jos väki pysyisi huomenna kotona, saisin rauhassa totutella asiakaspalvelijan rooliini. Ylipäätään tympii, että asiakkaat aina sotkee paikat. Juuri kun saa lasten satuelokuvat siistiin riviin aakkosjärjestykseen, niin jokin keijoannikki tulee lähmäisillä kätösillään sotkemaan siistit rivit. On se niin väärin!

Monday, April 03, 2006

Työt alkavat

Tuskin nukuin pari tuntia kauempaa viime yönä. Jännitti, mahaan sattui, heräilin, näin sekavia unia, ahdisti. Kello 05.45 kello soi ja piti nousta ylös. Täytyi ottaa varman päälle, en halunnut myöhästyä ekana työpäivänä. Niinpä olin jo ennen puoli kahdeksaa kaupungilla, ehdin käydä uimahallin kahvilassa vetämässä sumpitkin. Sitten varttia vaille kahdeksan seisoinkin jo takaovella jännityksestä täristen.

Pääsin sisään ja sitten se ralli alkoi. Loputtomasti huoneita, varastoja, kirjahyllyjä ja paljon uusia naamoja. Yritin hymyillä ja sanoa kaikille hei, joitakin tervehdin varmaan moneen kertaan. Oloa helpotti, että olin tajunnut hiukan valmistautua ennakolta. Oli sandaalit, eväät ja oma muki mukana. Sen sijaan en ollut osannut ennakolta varautua siihen, miten monimuotoista puuhaa hyllytys on. Tämä päivä kului lähinnä sen treenaamisessa.

Tässä kirjastossa on paljon veikeitä yksityiskohtia. ATK -kirjoja on kolmessa eri paikassa, eikä ne ole missään loogisessa järjestyksessä. Ne tungetaan vaan sinne kohtaan, missä on eniten tilaa. Tilanpuute on joka paikassa huutava, hyllyt on niin piukeina kirjoja, että osaa ei saa ilman sorkkarautaa irti. Välillä tekisi mieli purskahtaa itkuun, kun kädessä on kourallinen kirjoja eikä yhtään tyhjää paikkaa näkyvissä. Sitten vaan otsasuonet pullistellen yhdellä kädellä työnnetään kirjoja tiiviimpään ja toisella tungetaan lisää tavaraa hyllyyn. Ja kirjastotöissä ei muka hikoile!

Jännä yksityiskohta on myös ns. hömppähylly, romantiikan nälkäisten seitsemäs taivas. Jos arvostat ranskalaista nykyproosaa tai muuta vastaavaa 'vaativaa' kirjallisuutta, kierrä tämä hylly kaukaa! Minun kannaltani haasteellista oli se, että tähän luokkaan tarkoitettuja kirjoja ei ole mitenkään erityisesti merkitty. Kansikuvan ja takakansitekstien perusteella pitää vaan arvioida, onko tämä nyt romantiikkaa vai ei.

Fantasia ja scifi ovat erinomaisesti edustettuja, mikä oli mukava yllätys. Hauskaa oli huomata sekin, että virallista fantasiaosastoa vastapäätä oli suomalaiset sotakirjat. Jos kyllästyy perinteiseen miekka & magia meininkiin, voikin alkaa helposti lukemaan aikuisten fantasiaa, sotakirjoja. Lehväslaiho ja Tikkanen ovat todellista hc -fantasiaa, joku tolkien on kevyttä kamaa näiden herrojen mielikuvituksen lennon rinnalla.

Asiakkaisiin en vielä kontaktia saanut, ei ollut lapsia kirjastossa riekkumassa eikä muutakaan omituista tapahtunut. Oli itseasiassa huomattavan rauhallinen päivä; tai sitten olin vaan niin jännityksestä huumaantunut, etten huomannut mitä ympärillä tapahtui.

Huomenna uudestaan, ou jee.